Vastaa kysymyksiin
- Miten yritykselle kuvataan video, joka näyttää ammattimaiselta?
- Mitä kuvaustekniikkaa yritysvideo vaatii?
- Miksi videon kuvaaminen kannattaa suunnitella ennen kuvauspäivää?
- Miten ääni vaikuttaa videon laatuun?
Päätän kuvat ennen kuvauspäivää
Harkittu video alkaa paperilta, ei kameran takaa. Teen kuvakäsikirjoituksen siitä, mitä kussakin kohdassa näkyy, ja kuvalistan jokaisesta otoksesta, joka pitää saada purkkiin. Ilman niitä kuvauspäivä menee arvailuun. Opin tämän kantapään kautta. Leikkauspöydällä huomaa, että puolet tarvittavista kuvista jäi ottamatta. Kuvalista pelastaa juuri ne otokset, jotka tuntuvat itsestäänselviltä mutta unohtuvat paineessa, kuten leikkauskuvat, kädet työssä ja ympäristö. Käyn listan läpi ennen kuin kalusto puretaan, koska samaan tilanteeseen ei pääse toista kertaa ilman uutta kuvauspäivää. Kuvakäsikirjoituksen ei tarvitse olla taidetta. Riittää tikku-ukko, merkintä kuvakoosta ja nuoli kameran liikkeestä. Tärkeintä on, että kuvaaja ja minä näemme saman lopputuloksen jo ennen kuvausta emmekä rakenna kahta eri videota samasta materiaalista. Suunnitelma vapauttaa luovuuteni, koska perusasiat ovat kunnossa ja huomio riittää siihen, mikä oikeasti ratkaisee.
Valo ratkaisee enemmän kuin kamera
Sama kamera tekee halvan tai kalliin näköisen kuvan riippuen siitä, mistä valo tulee. Jos saisin opettaa kuvaajalle vain yhden asian, valitsisin valon lukemisen kameran asetusten sijaan. Luonnonvalo on ilmainen ja kaunis, kun sitä osaa käyttää. Sijoitan kuvattavan ikkunan viereen niin, että valo tulee sivusta, ei suoraan edestä eikä takaa. Sivuvalo tuo kasvoille muotoa. Suora valo litistää ja vastavalo jättää kasvot pimeään. Pehmeä valo imartelee aina, joten pilvinen päivä on minulle useammin lahja kuin paahtava aurinko, joka tekee kovat varjot ja siristää silmät. Jos aurinko on terävä, etsin varjopaikan tai pehmennän valon ohuella verholla. Yhden asian opin kalliisti. Kattovaloja ja ikkunaa ei kannata sekoittaa, koska niiden värilämpötilat eivät sovi yhteen ja kuvasta tulee likaisen näköinen. Yksi valonlähde, hallittu suunta, pehmeä laatu. Näillä kolmella ratkeaa suurin osa siitä, näyttääkö kuva harkitulta vai sattumalta.
Kuvaan saman hetken monesta koosta
Yksi kuvakoko ei riitä leikkaukseen. Tämän aloitteleva tekijä huomaa vasta pöydän ääressä. Kuvaan saman tilanteen useasta koosta: laaja kertoo, missä ollaan, puolikuva näyttää ihmisen, lähikuva paljastaa tunteen tai yksityiskohdan. Otan saman hetken siis vähintään kolmesti, eri etäisyydeltä, jotta leikkauksessa on mistä valita. Lisäksi kuvaan aina erikseen ne irralliset otokset käsistä, esineistä ja ympäristöstä, joilla peitän saumat ja pidän rytmin elävänä. Ilman niitä leikkaus jää kankeaksi ja töksähtelee. Sommittelussa nojaan kolmasosasääntöön. Kuvittelen ruudulle kolmen kolmen ruudukon ja sijoitan kohteen leikkauspisteeseen, en keskelle. Jätän katseen suuntaan tilaa, jottei ihminen näytä tuijottavan ruudun reunaa, ja pidän pään yläpuolisen tilan sopivana. Vaakalinjat pidän suorina, etenkin horisontin, koska vino kuva näyttää vahingolta. Nämä ovat vakiintuneita sääntöjä, jotka katsojan silmä lukee harkinnaksi. Niitä saa rikkoa vasta, kun tietää, miksi rikkoo.
Ääni on puolet videosta
Tämän oppii vain virheen kautta. Katsoja antaa heikon kuvan anteeksi, mutta huono ääni ajaa hänet pois sekunneissa. Silti ääni on juuri se, jonka aloittelija unohtaa ensimmäisenä. Minulla on yksi sääntö ylitse muiden. Mikrofoni lähelle puhujaa. Kameran oma mikrofoni on liian kaukana ja nappaa koko huoneen kaiun, joten käytän nappimikkiä rinnassa tai puomimikkiä pään yläpuolella. Kuvaan hiljaisessa tilassa, koska ilmastointi, liikenne ja taustahumina kuuluvat nauhalla kovempaa kuin paikan päällä. Kuuntelen ääntä kuulokkeilla jo kuvatessa enkä luota siihen, että korjaan jälkikäteen. Rikkinäistä ääntä ei pelasteta. Nauhoitan lisäksi muutaman sekunnin pelkkää tilan hiljaisuutta, jota tarvitsen leikkauksessa saumojen tasaamiseen. Mietin äänikuvan myös kokonaisuutena: puhe, taustaäänet ja mahdollinen musiikki tasapainossa niin, ettei mikään peitä puhetta. Kun ääni on kunnossa, koko video nousee tasolle, jota katsoja ei osaa nimetä mutta kyllä tuntee.
Tee seuraavaksi
- Tee kuvakäsikirjoitus ja kuvalista ja käy lista läpi ennen kaluston purkua.
- Sijoita kuvattava sivuvaloon, suosi pehmeää valoa äläkä sekoita värilämpötiloja.
- Kuvaa sama tilanne laajana, puolikuvana ja lähikuvana ja ota leikkauskuvat erikseen.
- Vie mikrofoni lähelle puhujaa, kuvaa hiljaisessa tilassa ja kuuntele ääni kuulokkeilla.